keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Inspiraatiota etsimässä







mekko - Samsøe & Samsøe (tämä)
nahkatakki - Zara
laukku - Balenciaga
nilkkurit - Billi Bi

Taisin ehkä mainitakin, että pukeutumisinspiraationi on tällä hetkellä pahasti hukassa, eikä syksyn vaatetus tunnu nappaavan yhtään (taidan olla ainut? ;). Ehkä se on tämä välikausi, kun nilkat paljaana ei oikein enää tarkene, mutta villakangastakki on vielä liikaa. Seison vaatekaappejen edessä, eikä siellä tunnu olevan yhtään mitään. Näitä kausia tulee, tämä ei ole ensimmäinen kerta todellakaan, joten tiedän että kadotettu inspiraatio löytyy taas ennemmin tai myöhemmin. Mitä sitten teen kun vaatekaappi muka huutaa tyhjyyttään eikä alastikaan voi ulos lähteä? Turvaudun johonkin vanhaan tuttuun ja turvalliseen hyväksi todettuun settiin. Viime syksynä ja pitkin talvea Samsøe & Samsøen harmaa villamekko oli luottovaatteeni, ja kaivoin sen taas käyttöön nahkatakin kaveriksi. Mekkoon on ihana kietoutua, se on pehmeä, lämmin ja turvallinen. Tilasin mekon aikoinaan Booztilta ja huomasin valikoimista lötyvän taas tätä samaa mekkoa. Eli tässäpä vinkki vaatekaapin luottovaatteeksi niihin päiviin kun mikään muu ei tunnu toimivan.

Vaihtelun vuoksi muuten leikkautin taas polkkatukan pari viikkoa sitten. Olin ajatellut vain pientä latvojen tasausta, mutta kampaajan penkkiin aamulla istuessa tulinkin toisiin ajatuksiin ja kävelin kampaamosta ulos lyhyemmässä tukassa. Minusta polkkatukka on kyllä aina vain freesi ja muutenkin superhelppo arjessa. Oman värini kasvatus on sujunut myös yllättävän kivuttomasti, enää vain ihan muutama sentti latvoissa väriä ja ollaan kokonaan naturellina. 

Ensi viikolla ajattelin suunnata Helsinkiin vähän syysinspistä hakemaan niin kaupoilta kuin kadulta, toivottavasti se auttaa. Lisäksi ajattelin lukea lehtiä ja kiinnittää entistä enemmän huomiota vastaantuleviin ihmisiin, mitä muilla on päällä tähän aikaan vuodesta? Mistä te saatte inspiraatiota pukeutumiseen? Veikkaan, että täällä blogissa saattaa olla hetkisen hieman hiljaisempaa. Palataan! :)

Ps. Päätin kokeilla varmaan ensimmäistä kertaa koko blogihistoriani aikana mustavalkoisia kuvia, mitäs tykkäätte?

Linkit mainoslinkkejä.

lauantai 16. syyskuuta 2017

Lauantaikahvit






Arki tuntuu usein olevan yhtä kellon kyttäämistä ja aikatauluja. Herätyskelloni soi joka aamu viimeistään puoli kahdeksalta, huolimatta onko minulla aamu vai ilta työvuoro. Minulla on itse laaditut aikataulut myös vapaapäivinä, mitä poikaystävä usein ihmettelee, miksi vapaalla ei voisi ottaa vähän rennommin? Mutta ei, minulla on tarkat ajat milloin pitää olla missäkin ja mitä tehdä. Tuntuu, että ilman suunnittelua päivä kuluu helposti ohi enkä saa mitään aikaan. Mutta usein jos minulle sattuu lauantaille vapaapäivä, pyhitän sen kahvilassa käyntiin. Silloin kun on aikaa rauhassa istahtaa alas kahvikupposen ja vaikkapa suuren sämpylän tai kakkupalan kera. Sisällä ei haittaa syksyn sateet, joita tuntuukin tänä vuonna riittävän. 
 
Vuosi sitten aloitin kahdessa eri työpaikassa ja se vasta kellon ja kalenterin kanssa elämistä olikin, missä pitää olla ja monelta? Kuljin lisäksi toiseen työhöni eri kaupunkiin bussilla tai junalla, eli melko minuttiaikataulun mukaan mentiin. Nykyisin keskityn vain yhteen työhön, mutta sama viisarin mukaan meneminen jatkuu - laskelmoin kuinka kauan työmatka vie ja ehdinkö hakea eväät kaupasta. Eli varmasti sanomattakin selvää, etten voisi elää ilman rannekelloa. Muutaman kerran töihin kiireessä lähtiessä kello on unohtunut ja olen ollut ihan hukassa koko loppupäivän. 
 
Siinä missä kello on tärkeä väline arjessa, se on myös asuste ja käytänkin kelloja korujen virassa. Uusin kelloni Clusen pikkuruinen La Vedette on kaunis kuin koru. Se on todella naisellinen kapeine aitonahkaisine hihnoineen, lisäksi mustan ja kullan yhdistelmä toimii aina. Kello sopii hyvin niin arkeen kuin juhlaan, lisäksi se on loistava juurikin työkäyttöön - käy jokaiseen työasuun, ei ole kooltaan liian silmille hyppäävä, ja ennen kaikkea kellossa on tosi pienestä koostaan huolimatta todella selkeä näyttö. Clusen kellojen nimeen olen vannonut pitkään, eikä minulta muita kelloja enää edes löydy. Brändin kellovalikoima kasvaa tiheään tahtiin ja muistattehan, että kelloihin saa myös helposti vaihdettavia erilaisia hihnoja. Löydätte kaikki Clusen kellot heidän nettisivuiltaan täältä.
 
Kello saatu blogin kautta.

torstai 14. syyskuuta 2017

Dots & Denim






takki - Gina Tricot
pusero - KappAhl
farkut - Zara
laukku - Céline
loaferit - Pretty Ballerinas
aurinkolasit - Ray-Ban

Myönnettäköön, en ole farkkutyttö sitten yhtään. Toisinaan kuitenkin vaihtelun sekä käytännön vuoksi kiskon farkut jalkaan. Olen todella mukavuudenhaluinen pukeutuja, eivätkä farkut vain kuulu minusta mukaviin vaatteisiin. Eivät edes venyvät pillifarkut saati rennot mom jeanssit. Veikkaan kesällä olleen tekemistä siinä, että jopa mammafarkut ovat nyt niin epämukavat. Muutenkin alaosat ovat vaatekaappini akilleen kantapää olleet aina. Tuntuu ettei tälläkään hetkellä minulta löydy kovinkaan monia (syksyyn ja talveen sopivia) housuja, joten voi olla että joudun lähtemään piakkoin housukaupoille. Mieluiten käyttäisin aina vain mekkoja, ja niin aion kyllä tehdäkin kera sukkahousujen niin pitkään kuin mahdollista. Nämä välikaudet ovat aina hankalia pukeutumisen kannalta, enkä itse koe nyt mitään suurta inspiraatiota. Sateiset säät toki vaikuttavat eniten vaatevalintoihin, ja omat asuni ovatkin viime aikoina koostuneet lähinnä sadetakista ja kumisaappaista, eli blogimatskusta kaukana ;) Töihin mennessä vaihdan työvaatteet, eli aika sama missä asussa sen kilometrin matkan työpaikalle suuntaansa kävelee. Onneksi työasut ovat tosi kivoja ja vaihtuvatkin suht tiheään tahtiin. Viime viikkoina on myös harmittanut hurjasti, kun en ole päässyt kuvaamaan tänne blogiin uutta materiaalia, aina kun minulla on vapaapäivä sataa kaatamalla vettä, niin tyypillistä. Kohtapuolin heitän taas kerran sadetakin niskaan ja suuntaan töihin. Palataan siis paremmalla säällä!

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Wanted - Leopard faux-fur



pusero Samsøe & Samsøe - tekoturkki H&M - aurinkolasit Ray-Ban 
nilkkurit Billi Bi - laukku Balenciaga - tekonahkahousut Mango

Syksyn tullen tekee tosiaan mieli päivittää vaatekaappeja ja ehkä hankkia jotain tosi itselleen uudenlaistakin, kuten leoparditekoturkin! Leo-kuosi onkin tänä syksynä taas superajankohtainen, vaikkei se oikein koskaan muodista menekään ja miellän sen itse klassiseksi. Muutenkin olen aina tykännyt pukeutua printteihin ja koen ne yhdeksi vaatekaappini kulmakivistä. Olen saanut melkoisen pakkomielteen kollaasissa näkyvästä rotsista, johon taannoin H&M:llä törmäsin. Tosin pakko sanoa, että olen tainnut katsoa liikaa Salkkareita ja ihaillut Alissan takkia, haha. Muutenkin tuntuu, että törmään leo-takkiin niin Gloriaa lukiessa kuin Pinterestiä selatessa. Usein näen syys- ja talvipukeutumisen tylsänä, mutta tämän takin kanssa olisi tylsyys kaukana, eikä se edes vaadi mitään sen kummempaa kaverikseen. Mitä mieltä olette leo-takista?

Linkit mainoslinkkejä.

tiistai 12. syyskuuta 2017

Palm Beach







mekko - Monki
sandaalit - Zara
laukku - Chloé
aurinkolasit - Ray-Ban

Sade ropisee ikkunaan ja näitä sadepäiviä on luvattu roppakaupalla lisää, en tiedä onko järkevää selata reissukuvia tässä vaiheessa. Haluan kuitenkin näitä Ranskassa otettuja kuvia täällä vielä jakaa. Palasimme matkalta kuukausi sitten, mutta minusta tuntuu, että siitä olisi paljon kauemmin. Tämä kuvissa näkyvä kepeä mekkoasu ei ole siis missään määrin enää ajankohtainen ja tukkakin on lyhentynyt näiden kuvien oton jälkeen, mutta tykkään kuvien iltatunnelmasta kuitenkin.


Hotellimme sijaitsi tosiaan tällä kertaa toisella puolella kaupunkia, kuin missä yleensä Cannesissa lomaillessa majoitumme. Yksi ilta ajoimme kuitenkin paikallisbussilla vanhoille kulmillemme Palm Beachille. Bussilla muuten ajelimme välillä ihan muuten vain, nimittäin se on sekä edullista että hauskaa tekemistä. Bussiajelulla näkee kaupunkia hyvin, sillä paikallisbussit ovat useimmiten kaksikerroksisia ja ylätasanne on avonainen.

Näiden kuvien oton jälkeen haimme pizzat tutusta ravintolasta, jossa olemme käyneet jo ihan ensimmäiseltä Cannesin lomalta asti. Muistan vielä kuinka ensi kertaa Cannesissa viisi vuotta sitten, kun emme tienneet paikasta mitään ja itse sain heti pienen flunssan, sekä satoi vuorokauden putkeen, niin avomies löysi kyseisen ravintolan ja kiikutti pizzat kämpille mukanaan. Tällä kertaa söimme pizzat rannalla illan hämärtyessä. Emmekä olleet ainoat, eräs perhe (tai koko suku) oli tuonut suuren ruokapöydän rantahiekalle, heillä oli mukana isot salaattikulhot ja he tilasivat useamman pizzan kuljetuksella rannalle. Eikä kukaan ihmetellyt, ihan normaalia syödä illallista rantahiekalla.

lauantai 9. syyskuuta 2017

On syksy kun...



Kylmän jäätelön sijaan haet höyryävän kuuman kahvin.

Kaupoilla kiinnität ensimmäisenä huomion muhkeisiin neuleisiin ja lämpimiin takkeihin.


Haluat kietoutua isoihin villahuiveihin, eikä pipotkaan tunnu enää kaukaiselta ajatukselta.

Joudut turvautumaan mekkojen kanssa sukkahousuihin ja paljaat kintut tuntuvat vain kaukaiselta muistolta.


Kylmät salaattilounaat vaihtuvat lämpimään ruokaan.

Sadetakille on tarvetta  ja kumisaappaat ovat parhaat kengät.


Huomaat hankkineesi vinon pinon aikakausilehtiä, joita on ihana lukea sohvan nurkassa sateen ropistessa ikkunaan.

Tekee mieli päivittää vaatekaapin lisäksi sisustusta, edes uusien sohvatyynyjen verran.

Hakeudut kampaajalle päivittämään kesän kuluttamia hiuksia. 


huivi - &Other Stories
mekko - Bik Bok
nahkatakki - Zara
laukku - Céline

perjantai 8. syyskuuta 2017

Lisää pilkkukuosia



(ylärivi) pusero - mekko - (alarivi) mekko - pusero - khakivihreä mekko H&M

Pilkkukuosi hurmasi minut totaalisesti kesällä, eikä loppua ihastukselle näy. Onnekseni liikkeet ovat nyt pullollaan kyseistä printtiä, niin mekoissa kuin puseroissa. Minulta löytyykin useampi mekko kyseisessä kuosissa, ja hetki sitten löysin myös syksyyn sopivan puseron, kollaasissa vilahtavasta asussa tulossa kunnon kuvat myöhemmin. Olen tykännyt parittaa mustavalkoisen polka dots-kuosin esimerkiksi khakivihreään takkiin, kuten kollaasin kuvassa (asukuvat täällä). Ehkä siitä syystä iskinkin itselleni vähän epätyypillisesti silmät taannoin myös H&M:n khakivihreään pallomekkoon, jota olen käyttänyt jo ihan hurjan paljon. Pilkkukuosin lisäksi kaupoissa (ja blogeissa) näkyy tällä hetkellä myös paljon klassista ruutukuosia, mutten siitä itse innostu oikein. Pitäydyn itse siis pilkuissa ja jätän varsinkin ne ruutubleiserit suosiolla muille.

Linkit mainoslinkkejä.

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Karnevaalimekko









mekko - & Other Stories
nahkatakki - Zara
nilkkurit - Bronx
laukku - Chloé

Heippa vaan tännekin! Syyskuu ehti jo vaihtua pienen suunnittelemattomani blogipaussin aikana. Monesti olen halunnut tulla postailemaan ja läppärin muisti olisikin pullollaan materiaalia, mutten vaan yksinkertaisesti ole ehtinyt tai jaksanut istahtaa näyttöpäätteen eteen. Aikani on kulunut lähinnä töissä, varsinkin näin syksyllä, kun on sairaspoissaoloja, saa kyllä tehdä pitkää päivää. Muttei haittaa yhtään, tykkään niin työstäni, etten ole kertaakaan mennyt sinne naama nurinpäin. Työni on myös melko monipuolista, vaikkei sitä ulkoapäin ehkä uskoisikaan. Tänne ei siis kuulu mitään ihmeellistä, vain perusarkea.

Viime viikonloppuna sentään heitimme vähän vapaalle, kun vietimme sen Helsingissä. Olin varannut meille hotellin jo muutama viikko sitten perjantaista-sunnuntaihin, vähän kuin kesänlopettajaiset. Nämä asukuvatkin ennätimme napata viikonloppuna. Bongasin tuon kuvissa näkyvän mekon jo viikkoja sitten & Other Storiesilta, ihastuin siihen ensisilmäyksellä, mutta jätin ensin liikkeeseen, lopulta tilasin sen nettikaupasta. Ihanin mekko hetkeen. Se tulee toimimaan niin hyvin myös syksymmällä sukkahousujen ja mustan villakangastakin kanssa. Mekko on myös melko juhlava, eli sen saisi hyvin asustettua syksyn ja talven juhliin, mikäli sellaisia tulee. Poikaystävä risti tämän karnevaalimekoksi. Kieltämättä tästä tulee isoinen hihoineen, rimpsuineen ja kuosineen vähän karnevaalit mieleen, haha.

maanantai 28. elokuuta 2017

Back to Grey




 


mekko & nahkatakki - Zara
nilkkurit - Billi Bi
kipparilakki - Gina Tricot
laukku - Chloé

Takaisin harmaassa säässä. Harmaissa vaatteissa. Harmaissa rakennuksissa. Kesä alkaa olla tältä vuodelta tosiaan siinä, mikä aina vähän harmittaa. Pitäisin kesästä kiinni kynsin ja hampain, vaikka toisaalta tykkään myös syksystä - kirpeistä aamuista ja upensävyisistä puiden lehdistä. Värikkäät kesämekot vaihtuvat hillitympiin printteihin ja harmaaseen. On aika ottaa neuleet ja takit esiin. Huulet ja kynnet maalataan tummanpunaisiksi pinkin sijaan. Saa hyvällä omallatunnolla olla kotona ja  on enemmän aikaa harrastaa tai keskittyä töihin. Kesällä kun tuntuu, että "pitää" olla kokoajan menossa. Nyt voi katsoa rauhassa Salkkareita sohvannurkassa tai mennä elokuviin. Kävin muuten eilen vihdoin katsomassa Miami -leffan, tykkäsin. Aion myös ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa aamulenkit sekä palata yhteen karkkipäivään viikossa, nyt on aika saada paino sellaisiin lukemiin missä on paras olla. Vaatekaapit olisi käytävä pian läpi, ja yritän saada kirppisprojektin jonnekin väliin ängettyä. Tarvitsen tilaa syksyn uutuuksille. Kesäisiin tunnelmiin tulen palamaan vielä tosiaan Ranskan lomakuvien myötä. Uskon myös, että saamme vielä lämpimiä aurinkoisia päiviä tännekin vaikka sitten syyskuun puolella. Tässä kuitenkin jakoon jo yksi syksyisempi asu viime viikolta.
 
Pari postausta takaperin kerroinkin, että hankin kipparihatun, niitä on nyt ketjuliikkeet pullollaan. Minusta hattu on parhaimmillaan yksinkertaisten vaatteiden kaverina, antaa kivasti näköä esimerkiksi harmaalle simppelille ribbimekolle, jonka esiin ottaminen on varma syksyn merkki. Harmaa mekko itsessään on vähän tylsä, mutta kun sen kanssa heittää nahkarotsin, niittibootsit ja kipparilakin on tylsyys tiessään.  Olen sinnikkäästi vielä käyttänyt mekkoja paljaiden kinttujen kanssa, ja aion tehdä niin pitkään kuin vain mahdollista. Onneksi mekkojen käyttöä pystyy hyvin jatkamaan sukkahousujen kanssa. Muutaman ihanan syksyyn sopivan mekon sekä bootsit olenkin juuri löytänyt, joten mekkoasuja tullaan näkemään täällä myös syksyllä.

Ps. Minun on pitänyt  varata jo parisen viikkoa kampaaja-aika, mutta nyt olenkin alkanut tykätä tästä nykyisestä tukan pituudesta.. Taidan silti huomenna ryhdistäytyä ja tilata ajan edes pieneen latvojen tasaukseen.

lauantai 26. elokuuta 2017

All about Earrings







korvakorut & toppi - Mango
hame & sandaalit - Zara
laukku - Balenciaga
aurinkolasit - Ray-Ban
kello - Cluse (saatu)

Helppo keino lisätä asuun sitä jotain on suuret näyttävät korvakorut. Niitä onkin jokainen ketjuliike pullollaan tällä hetkellä, joten jokainen löytää varmasti omansa. Minulla oli Ranskan matkalle pakattu mukaan useampikin pari isoja korvakoruja - mustat, valkoiset, hopeat sekä nämä nudet, mutta vähän laiskana käytin vain tätä nudea paria. Yksinkertainen mustan topin ja valkoisen midihameen combo saakin erilaista ilmettä asusteita muuttamalla. Enää ei ihan näin kesäisesti Suomessa tarkene ja vähän kaihoilla olenkin käynyt lomakuvia läpi, katsokaa nyt noita maisemia! Varoituksena, niitä tullaan näkemään täällä blogissa vielä roppakaupalla, ainakin kuvia niin Cannesista kuin Monacosta luvassa. Palasimme kotiin jo lähes pari viikkoa sitten, mutten ole koneeni ääressä hirveästi aikaa ehtinyt viettää, joten reissujutut tulevat nyt melko jälkijunassa.

Vaikkei pelkkä toppi päällä enää ulkona hilluta (uskon ja toivon että lämpimiä päiviä vielä tulee!) taipuu pliseerattu midihame loistavasti myös viileämmille säille, ja olenkin yhdistänyt siihen nyt muhkean neuleen ja nilkkurit. Miten on muuten aina yhtä vaikeaa pukeutua säiden muuttuessa? En tiedä yhtään miten tuohon tällä hetkellä vallitsevaan syksysäähän tulisi suhtautua, ja olenkin mennyt vielä rohkeasti kintut paljaana mekoissa, mutta ehkä pian on pakko luovuttaa..

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Fall Wanties

 
villakangastakki Marimekko - reppu Marimekko - huivi Samsøe & Samsøe kipparilakki H&M
mekko Glamorous - neule Tiger of Sweden - pipo Samuji - nilkkurit Gardenia

Olen päättänyt, että (talvi)takki on jatkossa vaate, jossa en pihistä. Klassinen musta villakangastakki menisi kaiken kanssa. Marimekon Molla -takissa on niin materiaalit, malli kuin tekstuuri kunnossa. Sen kanssa voisi yhdistää erilaisia huiveja, nyt himoitsenkin jotain punaista, kuten pehmeää Samsøe & Samsøen villahuivia. Lisäksi kaapissani on huutava pula valkoisesta lämpimästä neuleesta, enkä pistäisi pahitteeksi jos löytäisin muutaman syksyyn sopivan pitkähihaisen mekon sukkkahousujen kanssa käytettäväksi. 

Kipparilakeille lämpenin superhitaasti, vaikka huomasin itseni jo viime syksynä vähän haikailemasta hatun perään. Lakki minulta itse asiassa jo löytyykin, kun hankin sen jokunen aika sitten. Myös iso, mieluiten Samujin pipo on tänä vuonna saatava! Näitäkin yritin etsiä jo viime talvena tuloksetta, joka paikasta loppuunmyyty. Kuulin pipoissa olevan tuotantovaikeuksia, mutta toivon, että sellainen päästäni talvipakkasilla löytyisi. Löysin jo muutama kuukausi sitten aleista mokkaiset niittibootsit, mutta kaipaisin niiden rinnalle vielä helppohoitoisempia nahkaisia versioita kultaisin yksityiskohdin. Vähän villinä korttina himoitsen reppua! Ja nimenomaan Marimekon ja Unikko -kuosilla uudessa beigensävyssä. Reppu olisi kätevä niin kaupunkilomilla kuin pyöräilemään lähtiessä, lisäksi toisi jotain uutta perussyysasuihin. 

Linkit mainoslinkkejä.

maanantai 21. elokuuta 2017

Saint-Tropez Photo diary



















Meidän on pitänyt jo vuosia käydä Saint-Tropezissa, mutta vaikeat kulkuyhteydet ovat olleet esteenä. Yritimme päästä sinne jo viisi vuotta sitten, kun ensimmäistä kertaa matkustimme Etelä-Ranskaan. Veneellä kaupunkiin pääsee kaikista helpoimmin, mutta ongelmana on ollut se, että risteilyt alkavat vasta kesäkuussa, juuri kun me olemme lähteneet pois. Mietimme jo bussilla kaupunkiin menoa viime vuonna, mutta se tuntui liian vaikealta ja aikaa vievältä bussin vaihtoineen. Tänä vuonna kun matkustimme eri vuodenaikaan Ranskaan kuin yleensä, päätimme jo kotona että nyt tai ei koskaan on reissu Saint-Tropeziin tehtävä. Menimmekin yksi aamu satamaan, vain kuullaksemme että päivän ainut vene meni jo. Eli helppoa St. Tropeziin menosta ei ole tosiaan tehty, vain yksi vene menee sinne ja takaisin Cannesista koko päivänä. Paremmalla onnella saavuimme paikalle toisena aamuna (tosin taas melkein myöhässä, koska olin kuullut lähtöajan väärin) ja pääsimme vihdoin reissulle St. Tropeziin. Mitään kovin halpaa lysti ei ollut, nimittäin meno-paluulippu maksoi 50€ henkilöltä, joka oli minusta melko kova summa. Mutta toisaalta niin kauan olin paikkaan halunnut, että maksoin lipun ihan mukisematta. Merimatka kesti reilun tunnin ja se olikin ehkä paras osuus - oli mahtavaa päästä näkemään Ranskaa mereltä käsin, seilasimme niin mahtavan vuoriston kuin pienten kylien ohi. Meri tirskui kannella istuessa päälle ja hatusta sai pitää kaksin käsin kiinni. Meille sattui vähän pilvinen sää mennessä, mutta kotimatkalla aurinko porotti ja laivan kannella oli ihanaa istua merituulen viilentäessä.
 
Saint-Tropez oli hitusen erilainen kuin mitä olin kuvitellut. Ajattelin sillä viilettävän malleja ranta-asuissaan, mutta näin lähinnä turisteja. Kaupunki oli myös tosi sympaattisen kylämäinen, eikä yhtään sellainen bilemesta kuin ajatuksissani. Tosin näimme vain pienen pintaraapaisun paikasta. Päällimmäisenä jäi mieleen suloiset pastellitalot joka puolella, myös luksusliikkeet sijaitsivat vanhoissa värikkäissä rakennuksissa. Niiden lisäksi löytyi jonkun verran muita liikkeitä, jotka olivat liian rantatyyppisiä makuuni, tosin juuri sellaisia kuin olin mielessäni vähän ajatellutkin. Pikkuruisia kujia oli hurjan paljon ja niitä jaksoinkin ihastella. Uusia moderneja rakennuksia ei siellä näkynyt. Liikkeellä oli ihan hurjan paljon turisteja ja esimerkiksi jäätelökioskille oli älyttömät jonot. Satamassa sai ihailla veneiden lisäsi taidetta, kun monet taiteilijat myivät siellä omia töitään.
 
Odotin paikalta ihan hurjan paljon, siksi ehkä vähän petyin. En kiellä ettei Saint-Tropez olisi näkemisen arvoinen, muttei itselleni jäänyt siitä suurta wau-kokemusta. Minulla tulisi tuolla, niin kuin muissakin pienissä kylämäissä kaupungeissa, nopeasti tylsää. Eli viihdyin kyllä hyvin tuon muutaman tunnin ja oli mahtavaa viimein nähdä paikka. Mutten koe että sinne olisi hirveää hinkua matkustaa uudelleen, varsinkin kun paikan päälle pääsy on sen verran hankalaa.